Miksi jätit mut - runoja.

Täällä voit julkaista omia runoja rekisreröityneenä, rekisteröitymättömänä, nimimerkillä tai ilman.

Valvoja: Webmaster

Vieras

ViestiKirjoittaja Vieras » To Kesä 24, 2004 8:28

Täh??minkäs sille voi elämä on rankkaa!! :lol:

Vieras

ViestiKirjoittaja Vieras » To Kesä 24, 2004 10:02

Mitä sä teet, mihin sä meet, kuka saa sun kyyneleet...?
Kuka uskoo kanssas rakkauteen kuka saa sun kyyneleet...?

kesätyttö

ViestiKirjoittaja kesätyttö » To Kesä 24, 2004 10:43

MINÄ, PIENI PAHOLAINEN PIILOUDUN SÄNKYSI ALLE, SIELLÄ SADATTELEN ÄÄNEEN JA TUNKEUDUN UNIISI, KUNNES HERÄÄT HIKISENÄ, MUISTAEN, ETTÄ OLEN OLEMASSA IKÄVÖIDEN SINUA.

ei mitenkään liittyny asiaan mutta olipa vaan pakko skriivata... :D

minsku

ViestiKirjoittaja minsku » To Kesä 24, 2004 18:52

kesätyttö, hyvä runo :)

Avatar
October
Viestit: 22
Liittynyt: Ma Kesä 21, 2004 2:51

ViestiKirjoittaja October » To Kesä 24, 2004 19:28

Se on aivan itsestään kiinni millaista poikaa, tai miestä hakee. Yleensä sanoisin että sitä saa mitä tilaa. Kyllähän sen näkee jo miltei ensisilmäyksiltä millainen ihmisen oikea luonto on, eli onko hän 'kylmä' vai ei. Minä ainakin yleensä näen aika selvästi ihmisestä sen perusluonteen.. En sitten muista tiedä. Ehkä sekin on vain tapa jonka oppii aikanaan ja jokainen omalla tavallaan.

Samalla tavallahan joku mies voisi sanoa että naiset ovat todella kylmiä kun eivät koskaan huomaa minua, tai jotain muuta vastaavaa sen suuntaista. Ja jos kyse taas siitä että joutuu jätetyksi, tai petetyksi niin aivan yhtä usein sellaisia tapauksia sattuu myös miesten kohdalle.

Ja mitä tuohon 'mitä pojilla aina päälimmäisenä on mielessä' tulee niin minä en tunne yhtäkään kaveria joka ajattelisi pelkästään sitä. On totta että jotkut pitävät yllä sellaista imagoa, mutta epäilen etteivätkö he joskus hakisi jotain suurempaa ja syvempää.

Eikös tällaisia 'Pojat on aivan samperin kuspiäitä' -threadeja on kirjoitettu jo lukemattomia ennen tätä?
Yö tekee meistä varkaat..
- asikainen vaan.. -

Vieras

ViestiKirjoittaja Vieras » To Kesä 24, 2004 21:16

Jos ei kohtaa monta väärää tyyppiä, mistä voi tietää kuka on se oikea? Mä oon kohdannu sen oikean, ja voin sanoa että sen tunnistaa. Sitä on 100 % varma. Yhdessä on hyvä olla, ja vaikka erimielisyyttä tulee, puhumalla selviää. Sitä haluaa toiselle hyvää ja on valmis luopumaan omasta edustaan toisen hyväksi. On upea tunne huomata, että myös toinen on valmis luopumaan omasta edustaan. Se ei ole tossun alla olemista, vaan rakastamista...

Minsku

ViestiKirjoittaja Minsku » Pe Kesä 25, 2004 7:38

Niin, tosin välttämättä ihmisestä ei aina näe millainen se on oikeasti, kaksinaamaisia ihmisiä on olemassa.
Tosin kyllähän sitä aina jotain epäilystä on, mutta sitten ei halua uskoa kullastaan mitään pahaa.

Avatar
Veli hyvä
Viestit: 8
Liittynyt: Pe Elo 29, 2003 0:00

ViestiKirjoittaja Veli hyvä » Pe Kesä 25, 2004 14:55

Oma näkemykseni on, että parinvalintakriteerimme on tavallaan täysin sadomasokistinen ja paradoksaalinen. Havantoni niin omalta kohdaltani, kuin ystävienikin kohdalta (sekä, naiset, että miehet) ovat seuraavat:

- Jos rakastut kunnolla, käyttäydyt "nössömäisesti" ja olet "tylsä", yrittäessäsi mielistellä ihastuksesi kohdetta. Nämä ihannenainen/-mies- ominaisuuslistat ovat täyttä P:tä: Käyttäytymällä niiden mukaisesti varmistat sen, ettet toista saa. Ihmisten puheet ja teot odotuksistaan eivät todellakaan täsmää partnerin valinnassa.
- Jos joku puolestaan käyttäytyy em. tavalla sinua kohtaan, koet hänet "hulluksi roikkujaksi" tms. ja sinuun rakastuneen henkilön kohtalo on sama kuin itselläsi rakastuessasi palavasti.
- EI em. tavalla käyttäytyvä koetaan "haasteeksi" ja riskinä on jopa rakastua häneen, mikä puolestaan johtaa em. käytökseen ja kirveen lyömiseen kiveen.

Seurauksena on siis se, että palavimmin rakastunut ei ikinä saa rakastumisensa kohdetta. Kyseessä on myös tietynlainen "valtapeli": Sillä joka rakastaa enemmän, on myös eniten menetettävää. Jos on tarpeeksi pelimies/pelinainen osaa tietenkin olla näyttämättä innostuneisuuttan, jolloin asia jopa voi edetä, mutta kuka kunnolla rakastunut henkilö tunteensa voi tukahduttaa.

Ainoana ratkaisuna näen ns. kultaisen tien: Tilanteen, jossa kumpikaan ei ole enemmän/vähemmän rakastunut vaan "balanssi" on olemassa. Harvemmin vain sattuu niin, että se balanssi on juuri niin, että kumpikin sattuu olemaan täysin hulluina toisiinsa. Yleensä balanssi löytyy jostain "toisen sietämisen" / "kohtuullisen pitämisen" kohdilta.
Wanhan liiton mies

Vieras

ViestiKirjoittaja Vieras » Pe Kesä 25, 2004 16:16

Veli hyvä kirjoitti:Oma näkemykseni on, että parinvalintakriteerimme on tavallaan täysin sadomasokistinen ja paradoksaalinen. Havantoni niin omalta kohdaltani, kuin ystävienikin kohdalta (sekä, naiset, että miehet) ovat seuraavat:

- Jos rakastut kunnolla, käyttäydyt "nössömäisesti" ja olet "tylsä", yrittäessäsi mielistellä ihastuksesi kohdetta. Nämä ihannenainen/-mies- ominaisuuslistat ovat täyttä P:tä: Käyttäytymällä niiden mukaisesti varmistat sen, ettet toista saa. Ihmisten puheet ja teot odotuksistaan eivät todellakaan täsmää partnerin valinnassa.
- Jos joku puolestaan käyttäytyy em. tavalla sinua kohtaan, koet hänet "hulluksi roikkujaksi" tms. ja sinuun rakastuneen henkilön kohtalo on sama kuin itselläsi rakastuessasi palavasti.
- EI em. tavalla käyttäytyvä koetaan "haasteeksi" ja riskinä on jopa rakastua häneen, mikä puolestaan johtaa em. käytökseen ja kirveen lyömiseen kiveen.

Seurauksena on siis se, että palavimmin rakastunut ei ikinä saa rakastumisensa kohdetta. Kyseessä on myös tietynlainen "valtapeli": Sillä joka rakastaa enemmän, on myös eniten menetettävää. Jos on tarpeeksi pelimies/pelinainen osaa tietenkin olla näyttämättä innostuneisuuttan, jolloin asia jopa voi edetä, mutta kuka kunnolla rakastunut henkilö tunteensa voi tukahduttaa.

Ainoana ratkaisuna näen ns. kultaisen tien: Tilanteen, jossa kumpikaan ei ole enemmän/vähemmän rakastunut vaan "balanssi" on olemassa. Harvemmin vain sattuu niin, että se balanssi on juuri niin, että kumpikin sattuu olemaan täysin hulluina toisiinsa. Yleensä balanssi löytyy jostain "toisen sietämisen" / "kohtuullisen pitämisen" kohdilta.


Tämän kanssa mä voisin olla samaa mieltä :wink:

Vieras

ViestiKirjoittaja Vieras » Ke Marras 03, 2004 15:28

jätkät on perseestä.. :( :(

Vieras

ViestiKirjoittaja Vieras » Ke Marras 03, 2004 15:30

ei olla..

Vieras

ViestiKirjoittaja Vieras » Ke Marras 17, 2004 10:48

hehhe:D mitähä mäki oon aatellu tätä kirjoittaessani xD

voi luoja.

joo, jätkät EI oo perseestä :wink:

Vieras

ViestiKirjoittaja Vieras » Ma Tammi 03, 2005 10:24

Ukot ei tuu varmaan aatelleeksi sitä kun ne luulee käyttävänsä tyttöä hyväksi että kyllä se tyttö siitä yleensä ihan samanlailla hyötyy :lol:

Vieras

ViestiKirjoittaja Vieras » Ma Tammi 03, 2005 23:20

Vierailija kirjoitti:Ukot ei tuu varmaan aatelleeksi sitä kun ne luulee käyttävänsä tyttöä hyväksi että kyllä se tyttö siitä yleensä ihan samanlailla hyötyy :lol:

Rakastuminen ei ole tahdon asia,
Rakastaminen on.


Palaa sivulle “Raahenetin runopalsta”

Paikallaolijat

Käyttäjiä lukemassa tätä aluetta: Ei rekisteröityneitä käyttäjiä ja 1 vierailija